Hyvällä asialla, mutta...

Tämän päivän Hesarin sunnuntaisivuilla käsitellään hoitoalan helvettiä jutussa "Sairaskertomuksia hoitoalalta".

Hyvää asiaa on jutussa paljon; kiitokset entiselle sairaanhoitajalle Kaarina Davisille siitä, että hän yhtenä harvoista tuo asiaamme esiin.

Yksi asia jää kuitenkin pahasti häiritsemään. TAAS KERRAN vähätellään jutussa palkankorotusten merkitystä:
"Herää kysymys, voiko palkankorotukset olla ratkaisu jatkuvasti pahenevaan hoitajapulaan, kun muitakin ongelmia on niin paljon? Kaarina Davisin mielestä ei."
..."Mikään korotus ei saisi Davisia itseään palaamaan hoitajaksi. "Kun työ on ihan järkyttävää, ei mikään palkka korvaa sitä.""

Aina, kun joku erehtyy möläyttämään ääneen tämmöisen lauseen, saavat jyrkikataiset ja muut aihetta tyytyväisenä todeta, että "ihan totta, ei palkankorotus ongelmaa ratkaise, keksitäänpä jotain muuta kivaa hoitajille, laitetaan ne vaikka itse väsäämään kaikenlaisia kehitysprojekteja, niin huomaavat, että heistä välitetään eivätkä senkään vertaa jaksa valittaa, kun väsyvät projekteista lisää."

Tajutkaa ihmiset, että suuri osa hoitohelvetin ongelmista - kiire ja väsyminen ja potilasturvallisuuden vaarantumisen aiheuttama stressi muiden ohella - johtuu siitä, että meitä on töissä liian vähän eikä lisää saada, jos ei palkkoja merkittävästi nosteta!!

Ottaa päähän ja väsyttää, huomenna pitää taas mennä sinne. Onneksi on mukavat työkaverit; ei sitä tosiaan muuten päivääkään enää jaksaisi.