Kuka jättää heitteille ja milloin

Väsymys on viime kuukausina painanut niin, ettei ole juuri jaksanut ajatella kirjoittamista.

Työn lisäksi odotettavissa ollut työtaistelu on masentanut ja toisaalta toki innostanutkin: Kerrankin tästä porukasta löytyy puhtia tehdä jotain oikeasti radikaalia olojen parantamiseksi! Olisi suonut väen vieläkin aktiivisemmin osallistuvan; 25000 - 50000 irtisanoutumista ja sillai...

Silloin ei olisi tarvinnut käydä niitäkään keskusteluja kuin nyt hoitajien siirtelystä ja muista tempuista, joilla luullaan pärjättävän, jos irtisanoutuminen realisoituu.
Tyhminkin hallitusherra ja kuntapäättäjä olisi tajunnut, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin korjata tämä ikiaikainen vääryys.

Ne, jotka syyttävät meitä hoitajia potilaiden terveyden ja hengen vaarantamisesta ja heitteillejätöstä eivät tajua, että se vasta olisi tulevien vuosien potilaiden raaka heitteillejättö, jos nyt emme tekisi mitään.

Nykyisellä meiningillä kaikki hoitajat, joilla on mahdollisuus vaihtaa alaa häipyisivät sairaaloista eikä sinne enää uusia nuoria töihin tulisi. Tilalle olisi pakko haalia väkeä muista maista.

Jos nämä "filippiiniläiset" olisivatkin ihan ammattitaitoista väkeä, pitää toki muistaa se, että ihmisen sairastaessa ja varsinkin elämän loppuvaiheessa ei riitä, että hoitaja osaa laittaa tipan, jakaa lääkkeet ja vaihtaa vaipan sekä käyttää kaikenlaisia hoito- ja tarkkailulaitteita.

Hoitajan pitää myös pystyä syvällisesti keskustelemaan potilaan ja omaisten kanssa monista raskaista tunnetasolla liikkuvista aiheista. Tähän ei riitä "auttava" kielitaito, vaan kielen nyanssien hyvän hallinnan lisäksi tarvitaan myös tämän maan kulttuurin ja historian tuntemusta, jotta todella voidaan antaa asiakkaille jotakin arvokasta keskustelun aikana.